Perennoja eli monivuotisia kasveja on jokaiseen makuun! On pientä, on isoa, on matalaa, on korkeaa, on kukkivaa, on yksiväristä, on kirjavaa, on tuoksuvaa, on hitaasi leviävää, on nopeasti leviävää, on auringossa viihtyvää, on varjossa viihtyvää - perennoja on aivan loputtomiin erilaisia ja aina yhtä ihania.
Tässä galleriaa puutarhassamme olevista perennoista!
Tässä galleriaa puutarhassamme olevista perennoista!
Kevätkaihonkukka
Aivan ihastuttava, uusi tuttavuus minulle! Niin kauniit taivaansiniset kukat, jotka muistuttaa tosiaan hieman lemmikkiä. Kaivoin tätiltä saamani kevätkaihonkukan alut varahoitopaikkaan peikonpähkinän juurelle. Kukat eivät ole vielä kauaa olleet istutettuna, mutta näyttäisi olevan hyvä leviämään (arvostan kasveissa tätä ominaisuutta!). Saattaa tarvita hieman varjoisemman kasvupaikan, joten löytänee puutarhassamme uuden sijoituspaikan kesän mittaan!
"Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) on lemmikkejä muistuttava varjoisan paikan koristekasvi. Kevätkaihonkukka kasvaa 15–20 senttimetrin korkuiseksi. Sen herttamaiset lehdet muistuttavat orvokkien lehtiä ja kukat lemmikkien kukkia. Sen erottaa lemmikeistä siitä, että lemmikkien varsi ja lehdet ovat nukkamaisen karvan peitossa." (Lähde: Wikipedia)
Arovuokko
Kuunlilja
Kuunlilja kuuluu samaan osastoon kuin vuorenkilpi - sitä sai sukulaisilta ilmaisiksi ja se kasvoi nopeasti näyttävän näköiseksi. Mä sitten tykkään kuunliljoista, ne tuo kyllä kukkapenkkiin nättiä ilmettä ja rehevyyttä. Kuunlilja on myös kaunis kesällä ruukuissa terassilla, portin reunoilla ja rappusilla.
Kuunlilja nukkuu keväällä myöhään ja syksyllä heti ensimmäisten kylmien kelien jälkeen se myös nahistuu äkkiä huonon näköiseksi. No, mutta jokaisellahan meistä on omat hyvät ja huonot puolensa :)
"Kuunlilja – Hosta (funkia). Upeasta lehdistöstään tunnetut kuunliljat voivat parhaiten puolivarjossa ja varjossa, missä niiden lehdistö pysyy terveimpänä. Myöhään keväällä maasta nousevat lehdet muodostavat pyöreitä mättäitä, joita ei tarvitse jakaa vuosikymmeniin. Kaikki kuunliljat muodostavat selvärajaisia lehtimättäitä. Leviäminen on hillittyä." (Lähde: Suomalainen Taimi)
Ruusujuuri
Ruusujuuri (Rhodiola rosea) - Tässä on sitten helppo ja vaatimaton kasvi, joka ilahduttaa pyöreänä pallerona kukkapenkissä vuodesta toiseen! Tämän kanssa ei voi epäonnistua :) Maksaruoho-tyyppinen kasvi kasvaa hitaasti vuosien saatossa muhkeaksi palleroksi, mutta ei leviä, eikä "karkaa" kukkapenkistä omia aikojaan mihinkään. Nousee keväällä aikasin maasta, mutta jää kesänmittaan muiden kukkivien kasvien jalkoihin. Tykkään tästä ruusujuuresta kovasti! Olen miettinyt tämän jakamista ja istuttaa osan ruukkuun terassille. Uskon, että näin vaatimattomana kaverina pärjäisi varmasti ruukussa kesät.
Helmililja
Helmililja eli helmihyasintti (Muscari armeniacum) on myrkyllinen monivuotinen sipulikasvi. Kasvin kukat ovat tynnyrinmuotoisia ja muodostavat tiiviin tertun. Lehdet ovat hyvin ohuet. Perusmuoto on väriltään syvän koboltinsininen, mutta siitä on jalostettu myös vaaleampia ja jopa valkoisia lajikkeita. Helmihyasintti elää luonnonvaraisena Kreikassa ja Aasiassa. (Lähde: Wikipedia)
Särkynytsydän
Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) - en tiedä miksi se on särkynyt? Mielestäni se on täydellinen sydän :) Rakastan valkoisia kukkia, mutta kyllä se aito särkynytsydän on vaan se pinkki. Sellainen on ostoslistallani! Särkynytsydän puskee vaaleanvihreät pehmeät vartensa keväällä aikaisin maasta ja kuuluu myös alkukesän kukkijoihin. Pensas kuihtuu syksyllä ensimmäisten joukossa ja on mielestäni vähän ruma, joten tämä kasvi sopisi hyvin istutuksiin jossa saisi loistaa alkukesän herkällä kukinnallaan ja sen jälkeen jäädä muiden varjoon. Saattanee olla että ne punaiset särkyneetsydämet ovat vähän rehevämmän oloisia kukinnankin jälkeen, ainakin mitä ole nähnyt muiden pihoissa (tai sitten se on vaan "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" - ajatusta).
Särkyneelläsydämellä on pitkät, kaarevat, haarattomat varret ja himmeän sinivihreät liuskaiset lehdet. Varresta riippuvat alaspäin ruusunpunaiset kellomaiset kukat, joiden keskellä vilkkuu valkoista. Yhdessä varressa on rivissä 5–15 kukkaa. Se kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kasvi kasvaa 50–70 cm korkeaksi. (Lähde: Wikipedia)
Komeamaksaruoho
Pystykasvuiset, korkeahkot maksaruohot kukkivat keskikesästä pitkälle syksyyn. Pientä pakkasta kestävät kukat voi kuivata maljakkoon. Mätäsmäinen kasvusto ei leviä koskaan liikaa. Komeamaksaruoho on koristeellinen koko kesän vaaleansinivihreine versoineen. Sen suuret kukinnot ehtivät kehittyä vaaleanpunavihreistä tummanpunaisiksi vain Etelä-Suomessa. (Lähde: Suomalainen Taimi)
Kellopeippi
Pallolaukka
Pallolaukka, vai ukkolaukka? Hmm... En olekkaan enää varma. Tarviikin tarkistaa :)
Vuorenkilpi
Niin vihattu ja niin rakastettu - Vuorenkilpi! Siitä joko tykkää tai sitä inhoaa. Tämä oli pihamme ensimmäisten perennojen joukossa sen takia, että tätä sai sukulaisilta ilmaiseksi isoja määriä :) Vasta rakennettu pihamme oli paljas ja ankea, vuorenkilpi toi nopeasti rehevyyttä pihaan. Vuorenkilpi sulostuttaa keväisin korkeilla pinkeillä kukkavarsillaan. Leikkaan kukkavarret aina kukkimisen jälkeen pois, näin lehtimatto pysyy koko kesän kauniina ja tyylikkäänä.
Kokemukseni mukaan vuorenkilpi kestää myös hyvin katolta tulevan lumimassan. Toukokuussa siivoan vuorenkilpi-penkin leikkaamalla talven jäljiltä olevat rikkoutuneet ja rumat lehdet pois. Juurelle kuivuneista kuolleista lehdistä sanotaan, että niitä ei tarvitsisi poistaa ollenkaan, vaan lisätä silloin tällöin sinne juurelle uutta multaa antamaan voimaa kasvulle.
"Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) - Suomessa tunnetaan koristekasvina kaksi vuorenkilpilajia, soikkovuorenkilpi ja herttavuorenkilpi. Ne ovat monivuotisia kasveja, joilla on vankka maavarsi, nahkeat talvivihreät ruusukelehdet ja runsaskukkainen punainen huiskilomainen kukinto. Vuorenkilvet kukkivat touko-kesäkuussa." (Lähde: Wikipedia)
Tarhapäivänlilja
Tarhapäivänlilja - tiedän jo mistä on saanut nimensä. Yksi kukka kestää yhden päivän kunnes kuihtuu pois. Mutta voi hyvänen aika sitä kukkien määrää! Tässä kuvassa tämä tarhapäivänlilja on vielä aika pieni, mutta on kasvanut pihassamme vuosi vuodelta isommaksi ja isommaksi. Viime kesänä kukinta oli vähän heikentynyt, jotein jaoin tänä keväänä juurakkoa ja istutin uudestaan samalle paikalle, lisäten vähän uutta multaa samalla. Loppukesän kukintaa ja uusia valokuvia odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti